Bengalikissala

Vaniljaviidakon

  BengaliKissala
Vaniljaviidakon
 

Click here to edit subtitle

Blog

Ensimmäinen blogini ever, jota aloitin kirjoittamaan tasan 37 vuoden ja yhden kuukauden ikäisenä. Paljon olisi sanottavaa, vaan kuinka sen sitten ruudulle muotoilisi.
Elämä kuljetti pikkukylän tytön pääkaupungin ja Pariisin kautta takaisin maalle ja antoi perheen ja palan leopardintäpläistä viidakkoa Kalantiin sekä punkkitukka PieceOfNorwayn emäntänsä verenpainetta säätelemään. Joskus sitä nostetaan, joskus lasketaan.
Näistä tasapainoiluista kaiken tämän säätämisen keskellä ajattelin kirjoittaa..

view:  full / summary

Siis mie romahan..

Posted by Vaniljaviidakon on February 10, 2014 at 6:50 AM Comments comments (0)



..miten hitokseen ihanast tää viikko alko! Muuta en nyt ehdi täällä naputella, kun ilouutisen perheenlisäyksestä ja sitten pitääkin tallin kautta kiiruhtaa pentuja ihastelemaan. :D

Maanantaiaamu alko kerranki aika hätäseen, kun Mimosa kertoi Vaniljan ajavan häntä sängystään pois ja kaivavan kuoppaa :)
Siirsin siitä äiti-kisun vähän (omasta mielestäni) parempaan paikkaan ja jälleen aika nopeasti klo 7.25 tulikin maailmaan ensimmäinen pentu, joka Vaniljan huolellisen pesun jälkeen paljastui yllättäen marmoriksi väriltään! Vantuksen puolella on aika pitkälle kaikki ruskeatäplikkäitä, mutta ilmeisesti isältä löytyy geenejä tällekin väritykselle. Mahtavaa!
Loput kolme täplikästä sisarusta syntyivät klo 9:15 mennessä ja sitten olikin jo kiire töihin kääntymään. Sinne jäivät koko porukka pötköttelemään.

Kuvissa Äiti-mamma vielä sunnuntaina masunsa kanssa, ensimmäinen "marmourette" sekä hela pentue.



Vaniljaviidakon Vega

Posted by Vaniljaviidakon on September 7, 2013 at 12:35 AM Comments comments (0)



Tänään syyskuisena perjantaina auringonsäteiden keskeltä teille esittäytyy Lyyran tähdistön päätähti, valovoimainen Vaniljaviidakon Vega, joka väriltään kuuluu Venuksen kullanruskeaan gängiin. Aloimme erottamaan tytöt toisistaan kuitenkin melko nopeasti selän pituussuuntaisten viivojen ansioista. Venuksella menee keskellä selkää yksi ohut suora viiva, kun taas Vegalla risteilee kolme paksumpaa. Molemmilta isältä peritty kultainen pohjaväri ja äidin kauniit leoparditäplät. Luonteeltaankin kaksikko on vähän samasta kategoriasta - kiltti, herttainen ja kaikkien kaveri. Vauhtia löytyy tietysti hyvin pentumaiseen tapaan.

Vegalla on luovutusviikolla pitkä ajomatka edessään, sillä hän lähtee uuden perheensä mukana aina Jyväskylään asti. Siellä myös koiranpentu odottaa uutta leikkikaveriaan telmimään. Pennun valinta on yleensä aika kinkkistä puuhaa ja valinta on vaikea, mutta tässä tapauksessa ei ollut kahta puhettakaan kuka pennuista vakuutti uuden omistajansa. Vega sinnikkäästi (muiden vedelleessä päiväunia taustalla) tunki emäntäehdokkaansa laukkuun eikä luovuttanut ennen kuin todettiin, että tämä se varmasti sitten on!

 

 

Tarkoituksenani oli tänään viedä pahvit laatikossa keräykseen, mutta pennut päättivät majoittautua samaiseen laatikkoon, enkä raaskinut ajaa poiskaan. Nämä kuvat ovat siitä tuoksinnasta, kun kukaan ei meinannut pysyä aloillaan. Pääosassa siis Vega, siskojen ja äitimammam hääräillessä ympärillä.

Vaniljaviidakon Venus esitt?ytyy

Posted by Vaniljaviidakon on August 26, 2013 at 3:45 PM Comments comments (0)

Venus Vaniljantytär mönki tapansa mukaan tänään syliin, ihan leuan alle mistä on kätevä pusutella menemään. Siitä sain inspiksen tehdä hänelle henkilökohtaisen esittelypostauksen ja jatkan tästä pentu kerrallaan, kunhan saan pikku riiviöt vain kiinni ja pysymään paikallaan kuvauksen ajan!

Venus on jo löytänyt oman tulevan kotinsa ja nimettiin rakkauden jumalattareksi tulevan jumalallisen veljessarjansa mukaisesti. Perheessä odottaa jo valmiiksi kaksi bengalipoikaa. Valintaan myötävaikutti osaltaan Venuksen Lonely Rider -luonne, josko poikien symbioosi olisikin toisinaan tiivis, ei pikkuinen tyttö ottaisi siitä nokkiinsa. Tämä pentueen ensimmäisenä maailman nähnyt ja kevyin tytön tirsukka nimittäin on erottunut porukasta oman tiensä kulkijana jo alusta asti. Kyse ei kuitenkaan ole reppana-luonteesta vaan rohkeasta tutkijasta, joka ei tarvitse sisarten tukea seikkailessaan ympäri taloa. Kolme muuta pentua myös nukkuvat ja syövät melko samalla rytmillä / samassa paikassa. Neljättä on etsitty muutamaan ottteeseen ja hän onkin saattanut nukkua ihan toisessa päässä taloa täysin tyytyväisenä.

Toisaalta Venus on äärimmäisen ihmisrakas ja siksi tuleekin kaikkein useimmin itsenäisesti syliin. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, onko ne muut koskaan syliin itse tulleetkaan? Sylissä viihtyvät kaikki sen minkä viihtyvät, mutta pikku V on välillä sylkyttelemässä pitkät tovit.
Tänään hellyyshetken aikana kehrättiinkin niin ison kissan lailla! Tähän mennessä pennuista on kovaan ääneen kehrännyt ja jalkoja päin puskenut lähinnä "Pallis" (jota pitäisi ehkä lakata jo kutsumasta pallikseksi, koska eivät sitten koskaan laskeutuneetkaan..) joka erottuu pentueesta myös hyvin omaperäisesti. Hänestä sitten oma postauksensa vuorollaan.

Venus on puheliain ja jutteleekin suoraan silmiin katsoen oikein intensiivisesti. Siinä ei kertakaikkiaan voi olla muuta parempaa tekemistä ihmisellä! Pienelllä suloisella äänellään hän vastaa aina vuorollaan kysymyksiin. Venuksessa on vielä sen verran vauvaa jäljellä, että hän on ainoa, joka käy hiukan koittamassa, toimisiko maitopalvelu vielä. Vaan Vaniljapa koittaa nopeasti muuttaa tilanteen pesutuokioksi eikä tosiaan anna enää pentujen imeä. Hienosti ovat suursyömärit silti kasvaneetkin. Ruokaa menee melkoista vauhtia!

Ulkonäkönsä mukaan tytöt ovat jakautueen kahteen eri sarjaan päänsä muodossa ja pohjavärityksessä. Silloin kun ei vielä ollut nimiä ja aluksi piti jotenkin oppia vauvat tuntemaan, niin kutsuimme (ja yhä vaan edelleenkin) kahta saman oloista nimillä musta pallopää ja ruskea pallopää, jotka lastemme suissa muotoutuivat nopeasti nimiksi mustispallis ja ruskispallis. Venus ei ole näistä kumpikaan vaan on perinyt äitinsä villimmän lookin ja on porukan pitkäkorvaisin kaunotar. Pohjaväri on hänellä myös selkeästi vaalein ja kullansävyisin, tämä taas isän puolelta. Kuviot tulevat olemaan varmasti yhtä hienot kun Vaniljalla, kunhan vaan pikkuleopardi tuosta kasvaa ja turkissa ruusukkeet aukeavat.

Kuvat puhunevat puolestaan :)

Vaniljaviidakon Vesipeto

Posted by Vaniljaviidakon on August 15, 2013 at 10:15 AM Comments comments (0)

 

 

Otsakkeen nimiehdotus tuli Mimosalta jo alkutalvesta, kun v-alkuisia nimiä funtsittiin ja kaikki rotuun perehtyneethän tietävät Bengalin kummallisesta ehkä kissoille ei niin olennaisesta viehtymyksestä veteen ja sillä lorkkimiseen. Nyt sitten kun koko poppoo on typyjä, perheen iskapapparainen on päättänyt lunastaa itselleen kyseisen nimikkeen. Tällä hetkellä sääennuste näyttää tosin vähän huonolta, mutta jos tuuli tuosta laantuu, alkaa ensi lauantaina 17.8. n klo 5.00 aamusella matka merellä uiden Isokarista Uudenkaupungin Kahvelin laituriin. Matkaa on yhteensä noin 20 kilometriä, joka toivottavasti taittuu alle kymmenessä tunnissa. Tuulen lisäksi kotirintamalla ollaan huolissaan myös reitille sattuvista naarashylkeistä, joilla jotain pariutumisaikeita saattaa herätä komeuden kroolatessa ohitse!

 

Ps. Rokotus- ja sirutusaika varattu pentupöntiäisille, ensimmäinen reissu ulkomaailmaan siis tiedossa! Äiti tietysti turvana mukana.

 

Vauhdin hurmaa, vessailua, v-alkuisia nimiehdotuksia..

Posted by Vaniljaviidakon on August 7, 2013 at 2:30 PM Comments comments (0)




Pennut kehittyvät näköjään sitä tahtia ettei toivoakaan ajankohtaisista päiviyksistä. Vauvat vievät suurimman osan energiastani (varsinkin kun ovat alkaneet juosta..) mutta on siinä sivussa ehditty sentään kunnialla hoidella kesän kohokohta ratsastuskisojen osalta. Saalis vuonohevosmestaruuksista näyttää siis tältä ja kesävatsamies selvisi pömppiksestään huolimatta mukavasti molempina päivinä. Nähtiin samalla Forssaa ja muita vuonisihmisiä. Mahtava reissu kaiken kaikkiaan! Ensi kesänä aion myös huolehtia, ettei mahaa päästetä tuohon kuntoon




Seuraavaksi treenataan sekä hevosta että ratsastajaa syksyn matkaratsastuskisoihin, kunto hakusessa vähän molemmilla.. Nyt ollaan päästy nauttimaan aivan uudenlaisista maastoista, pitkää maalaistietä kilometrikaupalla. Siitä ne tätsyratsastajat tykkää! Mistä tulikin mieleeni, että ilmottauduin omalla hobusella MUMMOestekurssille!! En oikein osaa päättää kumpi on pahempi täti vai mummo? Seniorinkin kuullostaa jo niin pirun vanhalta. Mut jos pärjään siellä muitten mummojen kanssa enkä aiheuta valmentajassa "kaikkia sitä hevosen selkään sitte päästetäänki" -fiiliksiä, niin ehkä tämä esteratsastajan ura tästä vielä urkenee? Se vaan on vuosien ja taas vuosien jälkeen niin kivaa.

Kisurintamalta kuuluu luultavasti myös sukupuolenvaihdosuutisia

Viime perjantaina meillä kävi pentueen isäkollin omistaja katsomassa pentuja ja arveli vielä yhden olevan poika. Kyseinen muista väritykseltään ja luonteeltaan erottuva yksilö menisi kyllä pojan viikarista vauhtinsa ja rohkeutensa perusteella, mutta äitikissamme kasvattaja kävi sitten lauantaina toteamassa, että koko konkkaronkka on tyttöjä. Ja enkä itsekään ole huomannut häntien alustoissa mitään eroa, joten kallistun vahvasti jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Varaan pennuille ensimmäistä rokotusaikaa parin viikon päähän, jolloin eläinlääkärikin saa sanoa sanottavansa.

Nimien valinta vaatii uudelleen organisointia. Vanilja alkoi synnyttää juuri Harry Potter -leffan tullessa telkkarista ja koska tämän pentueen alkukirjain on V, olin funtsinut lainaavani nimet velhomaailmasta. Jotakin Voldemorttia, Villisilmää, Vauhkomieltä. Nyt pitää kuitenkin keksiä ehkä hieman naisellisempaa versiota prinsessoille

Pentujen myynti-ilmoituksenkin sain väkerrettyä tässä kaikessa hulinassa ja semmoinen löytyy täältä:

http/www.bengalikissat.com/pennut/360-vaniljaviidakko

Kolme on siis vielä vapaana. Toivotaan, että tytöille löytyisi hyvät kodit ja rakastavat perheet.


Tässä viime viikkoina juoksevat ja kiipeilevät pennut ovat alkaneet syödä ihan hullunkiilto silmissä: rahkaa, kananmunaa, broileria sekä maistelleen emon ruokia. Ekat vessailut on sujuneet tosi hienosti, mamma on oikein ylpeä! Tulee tässsä mieleen, miten joskus tuskailin koirieni kanssa sisäsiisteydestä, muttä eipä siitä sitten enenpää..

Lähipäivinä kaikista pennuista omat tarkemmat kuvansa vielä ja niitä V-alkuisisa nimiehdotuksia otetaan mielellään vastaan!

Miukuisvideo

Posted by Vaniljaviidakon on July 15, 2013 at 3:55 PM Comments comments (0)


 

Aika on tapans mukaa vilahtanu ja vantuksen pentuset on tänään jo kolme viikkoa vanhoja :)
Uskomatonta kehitystä on ollut jo oikeestaan yli viikon, mutta enpä ole meinannut ehtiä sitä täällä päivittelemään.
Miukuvideokin (joka yhtä hyvin voi olla näkymättäkin, koska tässä vaiheessa kone vasta lupailee "your video will appear here")
on melko vanhaa kamaa siihen verrattuna, että kuvasin tänään rohkean nuorukaisen seikkailut kaukana kotopesästä. Olin onnistunut pitämään puhelinta väärin päin ja lopputuloksena jäppinen kävelee katossa emon käydessä vieressä vähän väliä hermoilemassa. En taida postata sitä modernia taideteostani tänne kuitenkaan..

Kaikki pennut kuitenkin kävelevät jo pieniä matkoja huojuvine pikku jalkoinensa! Ovat opetelleen muitakin kissamaailmassa tarvittavia taitoja kuten kehräystä, joka kuullostaa lähinnä narinalta ja tassujensa pesua. Osaavat jo ihan oikeaoppisesti nassuttaa anturoitaan. Ja kun ei sitten millään maltttaisi sieltä vierestä lähteä mitään muuta tekemään! Polvissa on jatkuvasti kylpyhuoneen laattojen kuviot lattialla kyyristelystä. Pennut on nyt tuotu enemmän ihmisten ilmoille olohuoneen ja keittiön rajalle, mutta pitänee palauttaa turvallisempaan paikkaan aina kun ei päästä vahtimaan. Ostan ainakin tälllä hetkellä täysin sen faktan ettei voi olla mitään suloisempaa kuin kissanpennut. Ei kertakaikkiaan voi.

Hevoispuolella on tapahtunut niin ikään kehitystä. Täti rimakauhulasta päivää on mennyt muun muassa sarjaa ja kokonaista rataa. Korkeutta ei olla juuri mitattu, mutta tuskin sitä täällä kehtaisin mainostaakaan. Paljon on kuitenkin matkaa taivallettu siitä kun hihkuin uskaltaneeni laukata yhden puomin yli.. On toki aika surkuhupaisaa, mutta kylmä totuus on että joku realisti on pidentänyt matkaa satulasta maahan ja vienyt kuolemattomuuteni sillä välin kun tein pari jälkeläistä. Jalkojaan ei myöskään olisi kiva katkoa, koska sairaalassa ei ole varaa maata. Mutta mutta, vuonohevosmestaruudet lähestyvät kovaa vauhtia ja olen kuin olenkin osallistumassa myös estekisoihin. Koulua ollaan harjoteltu enemmän tai vähemmän talvikaudellakin, mutta nyt kun on ollut mahdollisuus hypätä valmista rataa tallilla ja laitumelle on ollut helppo laittaa jotain viritelmiä, niin olenpa oikeastaan ihan innostunut pomppimisesta. Eikä enää joka laukka-askelella takaraivossa soi mää kualen, mää kuolan, mää kualen :D

Aloinki liikaa kikkailemaan..

Posted by Vaniljaviidakon on July 9, 2013 at 2:20 PM Comments comments (0)

..ja sain melkein kaikki sivuilla sekasin, enkä sitte enää saanu taustasta yhtä hienoa pinkkiä leopardia ku suurissa haaveissani unelmoin. Mut pääasia, että nyt todella aion saada nämä avattua! Ja laittaa blogiin vähän hevoisasiaakin, vaikkakin silllä saralla on nyt hiljaisempaa, kun tyyppi kasvattelee mahaansa laitumella.. Mutta vuonohevosmestaruudet lähestyvät niin hirvittävää vauhtia, että pakko panostaa sinnekin nyt näiden meidän pentujen nuuskuttelun lisäksi!

Taikuri on itsekin yll?ttynyt tempustaan!

Posted by Vaniljaviidakon on July 3, 2013 at 3:05 PM Comments comments (0)

Siis miäletöntä, jos tosiaan onnistun tämmösessä elämäni ensimmäisessä postauksessa (semmosiksi kai näitä kutsutaan?)
ja nyt kun painan tosta publish-napukasta, nin parhaassa tapauksessa mulla on sekä kissalalleni kotisivut että pitkään haaveilemani blogi?
Kovin pitkää sepustusta tästä ei kannata kirjottaa, jos kumminki heittää jotku errorit kehiin.

Koko illan olen näitä sivuja pienissä erissä kasaillut, eikä tietty valmiit oo vieläkään, mutta melko hyvällä maillilla siihen nähden, että parhaat ideat katko tasasesti raikuva virsi "Äiti, koska me lähetään?" "Äiti, tuu antaa mulle leipä, vettä, superpallo, mitä nyt vaan ikinä keksin, että saadaan sut sieltä koneelta pois" ja epätoivosin viritelmä "Äiti, tuu kattoon!" Sit ku raahaudun paikalle, ni "Onks tos verhos sata reikää?" Kyl nois harsoverhois pakkaa niit reikii oleen juu..

Mutta asiaan:
Meidän tuore mammalainen punnersi vihdoin 24.6.2013 maailmaan neljä maailman ihaninta pentua. Hassua miten me saatiin just ne ihanimmat:)
Ei vihdoin sen takia, että oltaisiin jotenkin odotettu syntyvän aikaisemmin, päinvastoin meinasi kiire tulla kun alkoivat syntymään melkein viikkoa aiemmin kun oltiin odoteltu. Vaan lähinnä vihdoin, koska tähän ensimmäiseen vuoteen kissanomistajana ja kasvattajaksi opiskelevana on mahtunut todella paljon uutta asiaa, ajettuja kilometrejä, googletusta, kissankasvattajakurssia, näyttelyitä, piiiitkiä puhelinsoittoja, loputtomia tekstareita ja kaikki tämä työn, lasten, kodin ja hevosen hoidon ohessa tietenkin. Palkintona kopassa möngertää pikku leopardit, joista yhdellä jo silmätkin inasen auki!

Yksi poika, jota brutaalisti kutsumme tummaksi pallopääksi, seikkailee jo kopasta ulos tasaisesti eteenpäin vaappuen ja tänä aamuna heräsimme (lomalle kun olemme) siihen, että Vanilja on retuuttanut pentunsa yläkertaan ja suoraan lasten kerrossänkyyn. Samaan paikkaan, jossa pentuja odottaessaankin tykkäsi makoilla. Pakkohan ne sieltä palmun latvasta oli takaisin maan pinnalle palauttaa, kissanäidin katsoessa operaatiota kylläkin hiukan tympeästi.

Pesueen isän Jedi-kollin omistaja kävi katsomassa pentuja viikonloppuna ja arveli siellä olevan kolme tyttöä ja yhden pojan. Tarkastelemme vielä paremmin, kunhan pennut vähän kasvavat. Pentujensa isältä Vanilja sai terveisenä kissanmaitoa ja meidän ihmislapset mehujäitä.

Yksi tyttöpentu menee Vaniljan kasvattajalle Jicarilla-kissalaan, mutta muut kaksi tyttöä ja yksi poika ovat varattavissa. Jos tässä vielä illalla jaksan (pakko päästä kohta katsomaan Hävyttömät, joka on sitten meinaan nimensä veroisesti hävyttömän hyvä sarja!) niin laitan vielä pentukuvat Kittens-sivuille ja julkaisen kuin julkaisenkin Vaniljaviidakon omat sivut!

 


Rss_feed